Lastensuojelun tavoitteena on turvata lapsen tai nuoren kasvu ja kehitys. Jos vanhemmat eivät tähän syystä tai toisesta kykene, on lastensuojelun heitä tässä tehtävässä autettava. Kaikista mielekkäintä olisi, jos ennaltaehkäisevän lastensuojelun toimin pystyttäisiin saavuttamaan tilanne, jossa perhe ei edes ajautuisi haastaviin olosuhteisiin. Tällaisia toimia voi olla esimerkiksi lastenhoitoavun tarjoaminen silloin tällöin.
On erittäin tärkeää, että vanhemmat saavat joskus myös levähtää ja tehdä itselleen mielekkäitä asioita. Näin he jaksavat taas paremmin lapsiperheen joskus kovin vaativaakin arkea. Loppuun palanut äiti tai isä ei jaksa huolehtia edes omasta hyvinvoinnistaan – saati sitten perheen pienimpien hyvinvoinnista. Levännyt ja hyvinvoiva äiti puolestaan jaksaa jakaa omasta hyvästä olostaan myös muille.

Monen lapsiperheen tukiverkostot saattavat asua erittäin kaukana eikä kaikilla välttämättä tällaisia tukijoukkoja edes ole. Tästä syystä olisikin erittäin tärkeää järjestää niin, ettei kenenkään äidin tai isän tarvitsisi polttaa itseään loppuun sen vuoksi, ettei hänellä ole luontaisia tukijoukkoja. On erittäin hälyttävää, jos erilaisten säästöjen nimissä tällaisistakin toimista joudutaan tinkimään, koska mikä se sellainen hyvinvointiyhteiskunta oikein on, jossa pahoinvointi senkun lisääntyy? Jos säästöt ja leikkaukset jatkuvat nykyvauhtia, ei Suomesta pian enää voidakaan puhua hyvinvointiyhteiskuntana lainkaan – ei ainakaan, jos ollaan rehellisiä.

Tukea vanhemmille

Lastensuojelun tavoitteena on tukea vanhempia heidän kasvatustehtävässään. Monelle tulee ensimmäisenä mieleen sanasta ”lastensuojelu” nimenomaan huostaanotto, mitä lastensuojelu ei suinkaan välttämättä ole. Oikeastaan voidaan sanoa, että huostaanotto on se vihoviimeinen keino, johon päädytään, ellei mikään muu auta. Tilanteen pitää olla erittäin kärjistynyt siinä vaiheessa, kun huostaanottoon päädytään. Joissakin tapauksissa tähän ratkaisuun saatetaan päätyä jopa vanhempien omasta toiveesta, tilanteessa, jossa vanhemmilla ei ole enää keinoja suojella ja tukea itse omaa lastaan. Toisinaan esimerkiksi nuoren huumeidenkäyttö tai itsetuhoinen käyttäytyminen on saattanut johtaa perheessä sellaiseen tilanteeseen, ettei perhe näe tilanteesta muuta ulospääsyä kuin lapsen sijoittaminen laitokseen tai sijaisperheeseen. Joissakin tilanteissa ammattiapu onkin enemmän kuin paikallaan.

Aikaisemmin kerroimme esimerkin siitä, kuinka köyhälle on parempi antaa onki kuin kalansaalis. Sama periaate toimii itseasiassa myös lastensuojelussa, jonka tavoitteena tulisi olla itsensä tarpeettomaksi tekeminen. Lastensuojelun tulisi pyrkiä tukemaan perhettä niin kauan ja siinä määrin, että se lopulta pärjäisi itsenäisesti. Aivan kuten köyhälle kannattaa kuvaannollisesti antaa onki, niin myös perheille tulisi tarjota niitä välineitä, joiden avulla perhe pääsisi omassa tilanteessaan tasapainoon. Tällaisia tukitoimia voivat olla esimerkiksi erilaiset terapiat, joiden avulla pyritään avaamaan perheen sosiaalisissa suhteissa vallitsevia solmukohtia sekä parantamaan perheenjäsenten keskinäistä kommunikaatiota.

Toisinaan lastensuojelu voi auttaa perhettä esimerkiksi jo lapsen ollessa vauvaikäinen. Tällöin apu voi liittyä esimerkiksi vanhempien ja lapsen varhaiseen vuorovaikutukseen. Muun muassa äidin synnytyksen jälkeinen masennus saattaa aiheuttaa haasteita, jotka heijastuvat äidin ja lapsen varhaiseen vuorovaikutukseen ja joilla voi olla kauaskantoisia seurauksia. Oikeanlaiset ja oikein ajoitetut tukitoimet voivat auttaa perhettä selviämään ilman lastensuojelun rankempaa väliintuloa sekä luomaan perheenjäsenten keskuuteen aikaisempaa huomattavasti paremmat vuorovaikutussuhteet.

Lastensuojelun työntekijät kohtaavat työssään monenlaisia tilanteita ja kohtaloita. Monia asioita voi pyrkiä ymmärtämään, vaikkei niitä voisikaan hyväksyä. Tällainen ymmärtäminen ja toisen tilanteen myötäeläminen ovat erittäin tärkeä osa lastensuojelutyötä, joka on nykyaikana erittäin haasteellista ja kuormittavaa. Nykyisin lastensuojelu on kovin moniammatillista toimintaa ja alan työntekijältä vaaditaankin hyviä vuorovaikutustaitoja, jotta hän osaa toimia hyvinkin erilaisten lapsen tai nuoren elämään kuuluvien tahojen kanssa joustavalla ja tehokkaalla tavalla. Julkisuudessa on viime aikoina ollut valitettavasti esillä useampia tapauksia, jotka kuvaavat inhorealistisella tavalla sitä, mitä voi käydä, jos lastensuojelun tukiverkko pettää. Tästä syystä tuntuukin pelottavalta skenaariolta, jos säästötoimet iskevät entistäkin enemmän juuri lastensuojelu- ja mielenterveystyöhön.