Adoption ei tulisi koskaan perustua ainoastaan haluun pelastaa lapsi, vaan sen pitäisi perustua nimenomaan haluun saada lapsi. Jos nimittäin adoptiovanhemmat lähtevät ikään kuin pelastamaan lasta, voi lapselle tulla tunne siitä, että hänen pitäisi olla kiitollinen adoptiovanhemmilleen. Tämä on huono lähtökohta adoptiolle. Entä jos lapsi ei koekaan kiitollisuutta? Ja miksi pitäisikään kokea? Jos lapsi kokee olevansa adoptiovanhemmilleen kiitollisuudenvelassa, on koko suhde väärällä pohjalla ja vääristynyt. Sen sijaan, jos adoptiolapsi hankitaan samasta syystä kuin oma biologinenkin lapsi – halusta saada lapsi – niin onnistuneen lapsi-vanhempi-suhteen luomiselle on olemassa huomattavasti paremmat valmiudet.

Monella adoptiolapsella on huonoja kokemuksia omasta adoptiostaan. Omat juuret saattavat mietityttää ja paluu omille juurille saattaa olla mielessä – osalla vahvemmin kuin toisilla. Osa adoptiovanhemmista pyrkii ylläpitämään lapsen suhteita omiin juuriinsa kaikin mahdollisin tavoin, mutta osa yrittää jopa kieltää näiden juurien olemassaolon uskottelemalla, että lapsi on myös biologisesti perheen oma. Onkin tärkeää, että lapselle kerrotaan hänen alkuperästään ja juuristaan ikätasoisella tavalla ja että lapsi saa mahdollisuuden käydä läpi adoption aiheuttamia tunteita. Lapsella tulee olla oikeus surra omaa menetystään! Kannattaa myös muistaa, että adoptiolapsi on joutunut jo nuorena kohtaamaan hylätyksi tulemisen tunteita ja näiden tunteiden käsittely on lapsen tulevaisuuden kannalta ensiarvoisen tärkeää.

Joissakin köyhissä maissa on esiintynyt myös sellaista epäeettistä toimintaa, jonka aikana voidaan jopa sanoa, että köyhältä perheeltä on ostettu lapsi sellaisen perheen toimesta, joka ei ole voinut omaa biologista lasta saada. Tällaisten tilanteiden välttämiseksi tulisikin aina käyttää luotettavia adoptiopalveluja eikä adoptoida lasta aivan mistä tahansa. Suomessa adoptioneuvonta sekä -kriteerit on asetettu tarkoituksellisesti sen verran tiukoiksi, että jäljelle adoptiojonoon jäävät vain ne hakijat, jotka ovat adoption suhteen tosissaan ja jotka ovat liikkeellä oikeanlaisin aikein.

Kefala

Monessa muslimimaassa on varsinaisen adoption sijaan käytössä kefala-järjestelmä. Islam ei nimittäin hyväksy adoptiota sellaisena kuin länsimaalaiset adoption ymmärtävät. Kefala-järjestelmässä lapsi otetaan pikemminkin ottolapseksi kuin adoptoidaan. Islam kunnioittaa erittäin paljon verisiteitä, minkä vuoksi islamin mukaan lasta ei saa adoptoida siten, että lapsen valehdellaan olevan biologisesti adoptioperheen oma lapsi. Kun tiedetään, että monet adoptiolapset ovat kokeneet adoptionsa vaikeana asiana ja monelle on tullut järkyttävänä yllätyksenä uutinen siitä, etteivät he olekaan oman perheensä biologisia lapsia, niin tällainen ajatusmaailma kuulostaa järkevältä – kuulostaa järkevältä, että lapsi tietää alusta alkaen, ettei ole perheen biologinen lapsi, mutta tästä huolimatta perheen tärkeä ja arvostettu jäsen.

Kefalaan liittyy tärkeänä perusperiaatteena se, ettei ottolapseksi otettava lapsi saa uuden perheensä sukunimeä. ”Lasta tulee kutsua isänsä nimellä”, on islamin kantava periaate eikä tästä asiasta tehdä poikkeusta myöskään kefalan osalta. Toisinaan ollaan kuitenkin tilanteessa, jossa lapsen isää ei tiedetä. Tällöin lapselle tulee antaa nimi, joka kuuluu vain hänelle. Tällaisessa tilanteessa saatetaan olla esimerkiksi naimattoman äidin synnytettyä lapsensa salaa ja hylättyä tämän heti synnytyksen jälkeen. Monissa muslimimaissa naimattoman naisen raskaus ja synnytys ovat nykyäänkin suuri tabu. Tästä syystä moni tällaisessa tilanteessa oleva nainen saattaa päätyä hylkäämään lapsensa. Tällaisten lasten tulevaisuus voi olla vaikea, koska heillä ei ympäröivässä yhteiskunnassa ole tunnustettua asemaa.

Toisin kuin monesti luullaan, islam arvostaa erittäin paljon sellaisia henkilöitä, jotka kasvattavat orpolapsen. Vaikkei lapselle saakaan uskotella lapsen olevan oma, on lapsesta huolehtiminen tästä huolimatta erittäin arvostettu tehtävä. Tällaisen henkilön uskotaan pääsevän paratiisiin. Myös orpolapsen imettäminen on kunniatehtävä islamilaisessa maailmassa! Itse asiassa myös islamin profeetta Muhammedia imetti joku muu kuin oma äiti.